Posts Tagged: indie rock

11
Apr 10

/

3/5

lapko

Lapko

Lapko
A New Bohemia
Fullsteam

Täyteen varatut paristot

Tutustuin ensimmäistä kertaa Lapkon musiikkiin heidän Helsingin keikallaan maaliskuun lopulla. Harjavaltalaisyhtye oli siihen asti kuulunut siihen bändiryväkseen, joiden tuotantoon en jostain syystä ollut perehtynyt. Asia tuli korjattua siltä reilun tunnin seisomalta lähes täyteen ahdetulla Tavastialla.

Pääosin uuden albumin, A New Bohemian, kappaleista koostunut keikkasetti oli energisyydessään omaa luokkaansa. Kolmikon livelataus toi mieleen Disco Ensemblen intensiteetin ja raivon. Länsirannikolla osataan.

Sama lataus kuuluu myös levyllä, ja kokonaisuutena A New Bohemia on vaihtoehtorockia soittavan trion paras. New Yorkissa, tuottaja D. James Goodwinin opeissa nauhoitettu ja tuotettu levy ryöppyää epätavallisen paljon energiaa. Muun muassa Norah Jonesia tuottanut Goodwin on kuitenkin huolehtinut, että kyseiset virrat kohdistuvat oikeisiin asioihin.

Laulaja-kitaristi Ville Maljan omintakeisen ja dramaattisen laulutyylin vertaukset Brian Molkoon on epiteetti, jolta ei levyä kuunnellessa voi välttyä. Maljan ääni on myös se sitova voima, mikä lähentää A New Bohemian ääripäitä. Alun massiiviset I Don’t Even Kill ja King & Queen räjähtävät odottamattomasti silmille, kun taas sinkku I Shot The Sheriff on levyn tarttuvin kappale pitäen samalla yllä yhtyeen nimilainausperinnettä. Kaikkiaan kokemus on ravisuttava, vaikka loppupuolella sormenpäitä alkaa pistelemään merkkinä puutumisesta.

siteeraamisen arvoista:
“I don’t even cry so hard that someone could hear”

www.lapko.com


26
Dec 09

/

SPOTIFY LINK

4/5

The Antlers

The Antlers

The Antlers
Hospice
Frenchkiss

Those singing morphine alarms

Tätä levyä kuunnellessa saattaa tulla itku. The Antlersin kolmas studioalbumi Hospice on teemalevy kuolemasta, menetyksestä, surusta ja muistoista. Se on myös bändin nokkamiehen laulaja-kitaristi Peter Silbermanin kahden vuoden New Yorkin asuntoonsa eristäytymisen tulos. Arasta aiheesta kirjoitettu levy on hyvin tunteellinen ja Silberman kuvittaa traagista tarinaa kuolevasta syöpäpotilaasta ja hänen hoitajastaan pysähdyttävästi. Vaikka levy painelee arkoja kipupisteitä, jättää se silti toivoa.

Silberman osaa vedota tunteisiin. Hospice on sanoituksiltaan särkyvän suorapuheinen eikä jätä paljoa tulkintojen varaan. Levy on massiivinen kokonaisuus, jossa herkästä folkpop-tunnelmoinnista kasvetaan hetkessä ambientmaisiin post-rock-purkauksiin. Silbermanin ideologia näyttäytyy esimerkillisesti levyn tapahtumapaikkaan, newyorkilaiseen syöpäsairaalaan, viittavalla Ketteringillä. Alun antonyhegartymainen falsettokuiskailu kasvaa loppua kohden kyynelkanavat aukaiseviin suurieleisiin mittoihin. Mahtipontisuudessa on viitteitä Mogwaihin vaikkakaan newyorkilaiskolmikko ei ilmaise sitä yhtä rujosti. Yhdistelmä toimii hyvin ja vastaavia tunnetilojen muutoksia kuullaan yli kahdeksanminuuttisella Wakella, johon koko levy kulminoituu. Sykähdyttävää.

Hospice julkaistiin omakustanteena alkuvuodesta, jolloin se myytiin hetkessä käsistä. Suosion myötä bändi siirtyi Frenchkiss levy-yhtiön suojiin, jolloin levystä saatiin myös kakkospainos. Ensikuulemalta levyn yltiösurullinen teema saattaa aiheuttaa hylkimisreaktion, mutta jo parin kerran jälkeen vapauttaa se mahdollisista ennakkoluulojen kahleista.

Siteeraamisen arvoista:

“In yours dreams I’m criminal, horrible, sleeping around. While you’re awake I’m impossible, constantly letting you down.”

www.antlersmusic.com