Posts Tagged: folk

05
Apr 11

/

SPOTIFY LINK

4/5

Kurt Vile

Kurt Vile

Kurt Vile
Smoke Ring For My Halo
Matador

I got runner ups

Kiitollisuudenvelkani syveni taas hieman, kun kuuntelin Kurt Vilen uusinta levyä. Maaliskuun alussa Matador-levymerkillä julkaistu Smoke Ring For My Halo on Vilen neljäs studioalbumi ja tähänastisista ehdottomasti kirkkain.

Smoke Ring For My Halo on sekoittunutta lo-fi-popia, folkia, indie-rockia sekä 70-80-luvun juurevaa rockia. Ainakin. Yhtä ainoaa vallitsevaa tyyliä on mahdoton määrittää. Vilellä onkin hämmästyttävä kyky tuottaa lempeää kitaravetoista rockia, jossa tyylilajit vaihtuvat lennosta, säilyttäen silti eheän tunnelman.

Akustisen kitaran sointi on lempeää ja Vilen alakuloinen ääni hypnotisoiva. Pienellä raaputuksella philadelphialaisen laulaja-kitaristin kaihon yhdistää Bod Dylaniin, Tom Pettyyn tai Bruce Springsteeniin. Analogia on ilmeinen, mutta lopulta harhaanjohtava, sillä Vile ei tyydy vain esikuviensa kopiointiin.

Avausraita In My Baby’s Arms huokuu lämpöä, ”There’s been but one true love, In my baby’s arms, in my baby’s arms”. Vile tuntuu myös tietävän miten kuulija koukutetaan, melodinen Runner Ups jää huomaamatta soimaan toistolla soittimeen. Yhtä luontevasti levy löytää uusia muotoja loppupäässä, jossa muun muassa In My Time sekä country-vaikutteinen Peeping Tomboy tuovat esille Vilen omintakeisen kyvyn yhdistää eri tyylejä.

Vilen tekstit ovat avoimen herkkiä ja toisinaan hämmentäviä. Se, mitä mies haluaa sanoa, ei välttämättä aukea ensikuuntelulla. Vile tietää, että taiteilijan ei tarvitse tarkentaa sanomisiaan, vastuu tulkinnasta jää vastaanottajalle. Smoke Ring For My Halo on hämmentävä albumi.

Siteeraamisen arvoista:

“you shoulda been an actress, you were so domineering
take two white gold earrings for your troubles now”

www.kurtvile.com


26
Dec 09

/

SPOTIFY LINK

4/5

The Antlers

The Antlers

The Antlers
Hospice
Frenchkiss

Those singing morphine alarms

Tätä levyä kuunnellessa saattaa tulla itku. The Antlersin kolmas studioalbumi Hospice on teemalevy kuolemasta, menetyksestä, surusta ja muistoista. Se on myös bändin nokkamiehen laulaja-kitaristi Peter Silbermanin kahden vuoden New Yorkin asuntoonsa eristäytymisen tulos. Arasta aiheesta kirjoitettu levy on hyvin tunteellinen ja Silberman kuvittaa traagista tarinaa kuolevasta syöpäpotilaasta ja hänen hoitajastaan pysähdyttävästi. Vaikka levy painelee arkoja kipupisteitä, jättää se silti toivoa.

Silberman osaa vedota tunteisiin. Hospice on sanoituksiltaan särkyvän suorapuheinen eikä jätä paljoa tulkintojen varaan. Levy on massiivinen kokonaisuus, jossa herkästä folkpop-tunnelmoinnista kasvetaan hetkessä ambientmaisiin post-rock-purkauksiin. Silbermanin ideologia näyttäytyy esimerkillisesti levyn tapahtumapaikkaan, newyorkilaiseen syöpäsairaalaan, viittavalla Ketteringillä. Alun antonyhegartymainen falsettokuiskailu kasvaa loppua kohden kyynelkanavat aukaiseviin suurieleisiin mittoihin. Mahtipontisuudessa on viitteitä Mogwaihin vaikkakaan newyorkilaiskolmikko ei ilmaise sitä yhtä rujosti. Yhdistelmä toimii hyvin ja vastaavia tunnetilojen muutoksia kuullaan yli kahdeksanminuuttisella Wakella, johon koko levy kulminoituu. Sykähdyttävää.

Hospice julkaistiin omakustanteena alkuvuodesta, jolloin se myytiin hetkessä käsistä. Suosion myötä bändi siirtyi Frenchkiss levy-yhtiön suojiin, jolloin levystä saatiin myös kakkospainos. Ensikuulemalta levyn yltiösurullinen teema saattaa aiheuttaa hylkimisreaktion, mutta jo parin kerran jälkeen vapauttaa se mahdollisista ennakkoluulojen kahleista.

Siteeraamisen arvoista:

“In yours dreams I’m criminal, horrible, sleeping around. While you’re awake I’m impossible, constantly letting you down.”

www.antlersmusic.com


29
Nov 09

/

SPOTIFY LINK

4/5

Prince of Assyria

Prince of Assyria

Prince of Assyria
Missing Note
Kning Disk

Sad songs make me happy

Marraskuun vedellessä viimeisiään ja märän asfaltin imiessä viimeisetkin valonlähteet bitumiinsa, ei mikään ole mieltäpiristävämpää kuin saada käsiinsä musiikkia, joka pysäyttää loistokkuudellaan. Missing Note on irakilaistaustaisen, mutta Ruotsissa yksivuotiaasta asti asuneen Ninos Dankhan vakuuttava debyyttijulkaisu.

Dankhan ääntä ei voi olla vertaamatta Nick Caveen, Leonard Coheniin tai The Nationalin Matt Berningeriin. Konnotaatio on ilmeinen. Itse musiikki on mollivoittoista ja rauhallista folk-popia, jota tukholmalaisartisti vahvistaa surumielisillä sanoituksillaan. Laaja soitinkavalkadi tuo syvyyttä Dankhan muuten minimalistisiin sovituksiin. Varsinkin jousisoittimet vahvistavat entuudestaan tummanpuhuvaa teemaa.

Prince of Assyria on lyhyessä ajassa saavuttanut orastavan suosion ja kiinnostuksen Suomessa. Ninos Dankhan voi nähdä levykauppakeikalla 16. joulukuuta Stupido Shopissa Helsingissä sekä myöhemmin vieraana Maria!-ohjelmassa Nelosella. Joulupukinkontti-ainesta.

Siteeraamisen arvoista:

“My promise is been broken before, I’m not saying I won’t do it once more”

www.myspace.com/princeofassyria