The Antlers
Hospice
Frenchkiss
Those singing morphine alarms
Tätä levyä kuunnellessa saattaa tulla itku. The Antlersin kolmas studioalbumi Hospice on teemalevy kuolemasta, menetyksestä, surusta ja muistoista. Se on myös bändin nokkamiehen laulaja-kitaristi Peter Silbermanin kahden vuoden New Yorkin asuntoonsa eristäytymisen tulos. Arasta aiheesta kirjoitettu levy on hyvin tunteellinen ja Silberman kuvittaa traagista tarinaa kuolevasta syöpäpotilaasta ja hänen hoitajastaan pysähdyttävästi. Vaikka levy painelee arkoja kipupisteitä, jättää se silti toivoa.
Silberman osaa vedota tunteisiin. Hospice on sanoituksiltaan särkyvän suorapuheinen eikä jätä paljoa tulkintojen varaan. Levy on massiivinen kokonaisuus, jossa herkästä folkpop-tunnelmoinnista kasvetaan hetkessä ambientmaisiin post-rock-purkauksiin. Silbermanin ideologia näyttäytyy esimerkillisesti levyn tapahtumapaikkaan, newyorkilaiseen syöpäsairaalaan, viittavalla Ketteringillä. Alun antonyhegartymainen falsettokuiskailu kasvaa loppua kohden kyynelkanavat aukaiseviin suurieleisiin mittoihin. Mahtipontisuudessa on viitteitä Mogwaihin vaikkakaan newyorkilaiskolmikko ei ilmaise sitä yhtä rujosti. Yhdistelmä toimii hyvin ja vastaavia tunnetilojen muutoksia kuullaan yli kahdeksanminuuttisella Wakella, johon koko levy kulminoituu. Sykähdyttävää.
Hospice julkaistiin omakustanteena alkuvuodesta, jolloin se myytiin hetkessä käsistä. Suosion myötä bändi siirtyi Frenchkiss levy-yhtiön suojiin, jolloin levystä saatiin myös kakkospainos. Ensikuulemalta levyn yltiösurullinen teema saattaa aiheuttaa hylkimisreaktion, mutta jo parin kerran jälkeen vapauttaa se mahdollisista ennakkoluulojen kahleista.
Siteeraamisen arvoista:
“In yours dreams I’m criminal, horrible, sleeping around. While you’re awake I’m impossible, constantly letting you down.”
